Ihhahhaa :-)

Jos jollekin ei tullut selväksi, tämä blogi ei ole kovinkaan säännöllinen, sillä kirjoittaja on kouluikäinen ja omistaa kouluikäisen kiireet. Lisäksi soitan ja laulan kuorossa - tekemistä siis riittää!

Kävin tossa hevostelemassa viimeviikonloppuna ja oikein hauskaa oli :-) Spyrill-issikka kuunteli apuja ja ongelmia ei syntynyt - olimme siis maastossa - ja töltättiinkiin eräs suora oikein mukavasti. Spyrilillä kun on tapana hiukan hidastella :D

Tämä postaus nyt on vähän tällainen lyhyt ja köykäinen. No, ehkä kukaan ei saa tästä mitään silmäsyöpää. Ajattelin muuten, että kirjottaisinko tänne muista kuin hevosjutuista, vai pidänkö tämän vain tällaisena heppoihin liittyvänä. Mielipidettä saa heittää!

Mutta joo.

Moimoi :-3

Morjens! :-)

Tämä, on ensimmäinen postaukseni. Toivon, ettei tämä mene täydellisesti mönkään. Tämä on myös ensimmäinen storytimeni, jippii, joka kertoo eräästä hämärästä iltapäivästä maastossa... (Dramatiikkalevel 600000)

Aloitetaan siis.

Olin tullut ihan normisti tallille, mulla oli heijastinliivit ynnä muut mukana, koska hämärällä ratsastaminen tiellä on riski autoilijoiden takia. Niin sitten mä pistin kaikki kamppeet niskaan ja lähdettiin maastoon, käveltiin siis tienviertä pitkin. (Maasto on ehkä huono sana tähän tarkoitukseen, mutta kyllä te ymmärrätte.) Paikka oli siis aika metsässä. Mä menin itsenäisesti Spyrillillä, joka muuten on mun 'vakioheppa.' Ope käveli siinä vierellä. Sitten vastaan tulee auto, ja hän sitten hiljentää siinä meidän kohdalla, mikä on normaalia, että hidastetaan kun joku tulee hevosen kanssa vastaan. Sitten se kuitenkin pysähtyy, ja ikkunasta kurkistaa nainen. Mäkin pysähdyn ja se nainen sanoo jotain ruotsiksi, ja ope sitten keskustelee hetken siinä ruotsiksi takaisin. Mähän en hölkäsen pöläystäkään ymmärtänyt :-D Kuitenkin se nainen kertoi, että muutama hirvi oli tullu vastaan, hyppinyt puskasta esiin että kannattaa olla varuillaan, niin ope suomens mulle. Ope kiitti tiedosta, jatkettiin matkaa. No, ei mennyt kauaakaan, kun Spyrill havahtuu ja sitten rupee kuuntelemaan, ja siitä parin metrin päästä metässä, pinkoo hirviä kolmisen kappaletta. Spyrill, joka on lauhkea kuin lammas, vain seisoo ja tuijottaa niitä. Lopulta ne meni ohi ja kun katottiin, niin ne meni tien toiselle puolelle, rynäten jonkun ihmisparan aidan ja sieltä sitten katosi mehtään. Hiukan hämmentyneinä me vaan katottiin toisiamme open kanssa, ja jatkettiin sitten lenkki loppuun :-D

Tällasta tarinaa tänään. Kirjota alas sun mp tästä tekstistä! :-D